MARIMEKKO PERUSTETAAN 1951

Marimekko Oy:n perustivat vuonna 1951 Armi Ratia ja Riitta Immonen, joka kuitenkin pian vetäytyi toiminnasta. Marimekko luotiin valmistamaan vaatteita Armi Ratian aviomiehen, Viljo Ratian ja Arvo Nurmen vuonna 1949 perustaman Printex Oy:n painokankaista. Armi Ratia (o.s. Airaksinen, 1912–1979) valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta tekstiilisuunnittelijaksi 1935. Hänellä oli Viipurissa kutomo vuosina 1935–1939. Vuosina 1939–1941 hän työskenteli Puolustusministeriössä ja vuosina 1942–1949 mainostoimisto Erva-Latvala Oy:ssä Helsingissä.

PRINTEX JA MARIMEKKO, 1951

Armi Ratia oli tullut mukaan Printexin toimintaan vuonna 1949. Hänellä oli koulutuksensa ja mainostoimistotaustansa pohjalta suhteet helsinkiläisiin suunnittelija- ja taiteilijapiireihin. Hän ei ollut niinkään kiinnostunut itse suunnittelemaan painokangasmalleja. Eeva-Inkeri Tilhe, Björn Landström, Per-Olof Nyström ja Elis Muona suunnittelivat ensimmäisiä malleja Printexille. Pitkäaikainen yhteistyö alkoi Maija Isolan (1927–2001) kanssa 1949. Printex toimi alkuaikoina tilauspainona, jolle asiakas toimitti omat pohjakankaansa. Painokuviosta asiakkaalla oli yleensä selkeä, usein ulkomaisten kukkakuosien pohjalta syntynyt mielikuva. Alkuaikoina Printexin asiakkaita olivat pääasiassa suomalaiset keinosilkki- ja trikootehtaat. Kankaita myytiin myös joihinkin sisustusliikkeisiin.

MARIMEKON NIMI, 1951

Marimekko-nimen alkuperästä ja merkityksestä on monia versioita. Vuosina 1962–1963 useissa lehtiartikkeleissa selitetään Marimekon englanninkielistä käännöstä: Little girl’s dress – pikkutytön mekko ja Mary’s little girl’s dress – Maryn pikkutytön mekko. Viljo Ratian mukaan Marimekko-nimi syntyi Armin nimestä. Koska yhtiönimeksi ehdotettu Armi Oy oli jo varattu, tuntui luontevalta liittää mekko-sana Armin toiseen nimeen, Mariaan / Mariin. Mari on myös nimen Armi anagrammi. Ristomatti Ratian mukaan Armi Ratia löysi nimen almanakasta ja Viljo lisäsi perään sanan mekko.

MARIMEKON ENSIMMÄINEN MUOTINÄYTÖS 1951

Marimekon ensimmäinen muotinäytös järjestettiin Kalastajatorpan ravintolassa 20.5.1951. Kankaiden värityksistä vastasivat Armi Ratia ja Elis Muona. Puvut suunnitteli Riitta Immonen ja malleina toimivat mm. Liisa Paloluoma ja Jutta Zilliacus. Näytös oli menestys. Minkäänlaiseen tuotantoon ei kuitenkaan ollut varauduttu, ja näytöstä seurannut kysyntä meni suurimmaksi osaksi hukkaan.

kuva Kolmio

MARIMEKON TUOTTEITA

Hilkka Rahikainen vastasi Marimekon graafisesta ilmeestä vuodesta 1961 lähtien. Kun Marimekko 1960-luvun puolivälissä laajensi tuotevalikoimaansa, Rahikainen vastasi tästä tuotannosta, Nuutajärven valmistamista juomalaseista, lautasista ja maljakoista. Niiden punaiset, mustat, valkeat ja keltaiset, pääasiassa raita- ja ruutukuviot kiinnitettiin siirtokuvina lasipintaan. Ennen tuotannon järkiperäistämistä vuosina 1967–1969 Hilkka Rahikainen ja Ristomatti Ratia suunnittelivat myös muovituotteita, joita 1970-luvulla tuli Décembren tuotantoon.

MITÄ MARIMEKKO ON?

Marimekossa käytiin keskustelua siitä, mihin tuotannossa kannattaisi keskittyä, tulisiko Marimekon vaatteiden ilmentää elämäntapaa vai olivatko ne vain tavallisia valmisvaatteita. Marimekko aloitti vuonna 1972 yhteistyön amerikkalaisen vuodevaatteita ja kylpypyyhkeitä valmistavan Fieldcrest Inc. -nimisen yrityksen kanssa. Lisenssituotannosta tuli merkittävä toimintamuoto ulkomailla 1970-luvulla. Vuosien 1972–1973 vaihteessa allekirjoitettiin yhteistyösopimus japanilaisen Nishikawa Sangyo Co:n kanssa. Vuonna 1972 viennin osuus Marimekon Suomen tuotannosta oli 50 % ja liikevaihto 21,2 miljoonaa markkaa. Samana vuonna painettiin 1 269 232 metriä kangasta, josta mekkojen valmistukseen käytettiin 20,8 %. Tehdas tuotti 112 774 mekkoa ja paitaa sekä 38 442 muuta artikkelia (kukkaroita, essuja ja kasseja).



MARIMEKON VAIHEITA

Amer Oy osti Marimekon 1985. Amerin suunnitelmissa oli rakentaa Marimekosta kansainvälinen merkkituote. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Marimekko jouduttiin myymään. 1991 Marimekon osti Kirsti Paakkanen, joka oli aiemmin myynyt menestyksekkään Womena -mainostoimistonsa kansainväliselle MacCannille. Monet näkivät hänessä Armi Ratian paluun. Vuodesta 2008 lähtien toimitusjohtajana on toiminut Mika Ihamuotila.

DÉCEMBRE

1970-luvun alussa Armi Ratia perusti poikansa Ristomatin kanssa Décembren, Myös tytär Eriika tuli mukaan yrityksen toimintaan. Tarkoitus oli tuottaa pienesineitä, samoja tuotteita, joita oli karsittu Marimekon tuotevalikoimasta saneerauksen yhteydessä vuosina 1967–1969. Décembren tuotteita alettiin myydä Marimekon myyntiverkoston kautta. Ensimmäinen tuote oli vanha puristelasimalja, joka tunnetaan nykyisin Mariskoolina, malli oli ollut myynnissä Marimekossa jo 1960-luvulla. Ristomatti Ratian ja Hilkka Rahikaisen vuosina 1968–1969 suunnittelemat muovituotteet eivät tulleet tuotantoon Marimekossa, Décembre alkoi valmistuttaa niitä MK-Karhumuovi Oy:ssä. Palaset-säilytysjärjestelmä perustui moduuleihin, joiden perusmittana oli LP-levyn koko. Lämmönkestävästä melamiinista valmistettiin tuhkakuppeja sekä SAN-muovista salaattikulhoja ja muita tarjoiluastioita Marimekon laukkujen historia liittyy kiinteästi Décembreen. Peruskassi oli ollut Marimekon tuotannossa jo 1960-luvulla. Kun kassit oli karsittu Marimekon tuotevalikoimasta, niistä tuli luonteva osa Décembren tuotantoa 1970-luvun alussa. Ensimmäinen Décembren oma laukkumalli oli Ristomatti Ratian ja Fujiwo Ishimoton suunnittelema Matkuri. Matkuria seurasivat ympäri maailmaa tunnetut mallit Olkalaukku ja Arkkitehti.

kuva Harri Kivilinna

SUUNNITTELIJAT

VUOKKO NURMESNIEMI TULEE MARIMEKKOON

Marimekko ja Printex saattoivat asettua saman katon alle, kun Sörnäisistä Vanhalta talvitieltä löydettiin tilat. Vuokko Nurmesniemi (o.s. Eskolin, s.1930) palkattiin ensimmäiseksi vakinaiseksi suunnittelijaksi vuonna 1953. Hänen ensimmäisiä mallejaan olivat Tiibet, Ram ja Indus, joita suuret tasaiset väripinnat hallitsivat. Vuokko kehitteli raitojen päällemenoja, alueita, joilla kahden päällekkäin painetun värin onnistuneella yhdistelmällä syntyy kolmas, tavallaan "ilmainen" väri. Vuokko Nurmesniemen suunnittelemissa vaatteissa nähtiin heti hänen tinkimättömyytensä uuden pukeutumiskulttuurin sanansaattajana. Vaatteet olivat vapaita pukeutumista kahlinneista säännöistä, siitä, miltä naisen tuli näyttää ja mitä hän edusti. JOKAPOIKA Vuokko Nurmesniemen suunnittelemista vaatteista tunnetuin ja suosistuin on sittemmin miljoonin kappalein valmistettu Jokapoika-paita vuodelta 1956. Siihen käytetään vuonna 1953 suunniteltua Piccolo-kangasta, josta on tehty yli 500 eri väritystä. 1950-luvun lopulta lähtien Jokapoika-paita oli varsinkin arkkitehtien ja yliopistoväen suosiossa. Marimekon ensimmäisenä unisex-vaatteena Jokapoika oli tarkoitettu sekä miehille että naisille. Vuokko Nurmesniemi suunnitteli 1950-luvun puolivälissä muitakin paitamalleja, kuten Köyhänmiehenpaidan.

MAIJA ISOLAN KOKOELMAT

Maija Isola (Leander, 1927–2001) suunnitteli Printexille kankaita vuodesta 1949 alkaen. Ensimmäinen n. 30 mallin kokonaisuus oli 1957–1959 koottu Luonto-sarja, johon vuosina 1962–1963 lisättiin muutama samalla tekniikalla toteutettu malli. Kuivatut kasvinosat asetettiin valoherkällä emulsiolla käsitellylle kaaviolle, minkä jälkeen valotetulla kaaviolla painetuista aiheista Isola sommitteli ne kuviot, joista lopulliset painokaaviot valmistettiin. Isola käytti malleja suunnitellessaan monia tekniikoita. Alkuvuosina hän käytti usein pastelliliituja maalaamisen ohella. Kankaita Kivet (1956), Isot Kivet (1959) ja Lokki (1961) yhdistää se, että ne on toteutettu leikkaamalla kuvio paperista. Suosittujen Ornamentti-kankaiden idea oli peräisin slovakialaisia kansantekstiilejä käsittelevästä kirjasta. Isola maalasi kirjontamallien kuviot pieneen kokoon. Näin syntyneet luonnokset suurennettiin suurennuskoneella haluttuun kokoon, minkä jälkeen niistä koottiin lopulliset kuviot. Maija Isola piti koko uransa ajan etäisyyttä Marimekkoon, hän työskenteli pääasiassa kotonaan tai työhuoneessaan. Vaikka Armi Ratia oli tietoisesti vältellyt kukkakuvioiden ottamista Marimekon ja Printexin valikoimiin, Maija Isola suunnitteli 1964 sarjan kukkakuvioisia kankaita, joista erityisesti Unikko on tullut tunnetuksi. Maija Isolan näyttävistä graafisista malleista koottiin Arkkitehti-sarjana tunnettu myyntikokoelma. Sarjan vain löyhästi sukua toisilleen olleita kankaita markkinoitiin erityisesti arkkitehdeille ja sisustusarkkitehdeille. Niitä suositeltiin pehmentämään ajalle tyypillistä betoniarkkitehtuuria. Tunnetuimpia sarjan malleja olivat mm. Kaivo, Seireeni ja Keisarinkruunu, myös Unikko liitettiin kokoelmaan.

ANNIKA RIMALA

Antti Nurmesniemelle vuonna 1959 myönnetyn Lunning-palkinnon turvin Nurmesniemet toteuttivat pitkän opintomatkan Intiaan. Se oli myös päätös vuonna 1953 alkaneelle Vuokon uralle Marimekon suunnittelijana. Hänen viimeiset painokangasmallinsa, mm. Valkeat varsat, Helmipitsi ja Kukkaraita, olivat vasta kaavioina Printexin painossa, kun työn jatkajaksi 1960 tuli Annika Rimala (o.s. Tegengren, ent. Reunanen, ent. Piha, s. 1936). Rimala teki Vuokko Nurmesniemeltä jääneisiin painokuvioihin väritykset ja suunnitteli vaatemallit ensimmäiseen kokoelmaansa. Marimekon vaatteet olivat tuolloin niin leimallisesti Vuokko Nurmesniemen käsialaa, että Rimalalle oman tyylin löytäminen oli haastavaa. Annika Rimalan oma tyyli suunnittelijana alkoi muotoutua vuoden 1963 aikoihin. Nurmesniemen suosiman päällekkäispainatuksen sijaan Rimala suosi 1960-luvun hengessä kahden, kolmen värin räväköitä yhdistelmiä.

Vaatteiden malleissa Annika Rimala oli Nurmesniemen viitoittamalla tiellä. Tärkeintä olivat väljyys ja mukavuus sekä liikkumisen vapaus, vasta sitten vaatteen muoto ja ulkonäkö. Suunnittelijakultti ei kiinnostanut häntä, vaan suunnittelu oli hänen mielestään pikemminkin anonyymiä ryhmätyötä. Häntä kiinnosti massatuotanto, joka hänen kohdallaan toteutui 1960-luvun lopulla Tasaraita-trikoiden myötä.

TASARAITAA

”Miksi esimerkiksi aluspaita ei voisi olla sellainen, että ihminen se päällään ei näyttäisi puolipukeiselta, että olisi alusvaatteisillaankin nätti." Annika Rimala, 1971. Hippiliike mullisti pukeutumiskulttuuria, opiskelijaliike radikalisoitui, ja uusi nuorisokulttuuri syntyi. Annika Rimala, joka oli ihaillut massatuotannon yksinkertaisia tuotteita, huomasi ajan koittaneen uusille tuulille. Trikoo edusti Rimalan mielestä mukavuutta ja käytännöllisyyttä. Tähän päivään saakka tuotannossa pysyneestä Tasaraidasta tuli välittömästi menestys. Tuotekokoelmaan kuului mm. paitoja, sukkia, alushousuja, yöpaitoja, ja erityisen suosituksi tuli T-paidan käyttö farkkujen kanssa. Jo 1980-luvun lopulla ylitettiin 12 miljoonan tuotteen raja.

LIISA SUVANTO

Annika Rimala sai työtoverikseen Liisa Suvannon (1910–1983), joka oli palkattu villamekkokokoelman suunnittelijaksi. Rimalasta ja Suvannosta tuli hyvä työpari. Uuden villakangasmekkolinjan perustaminen Marimekkoon johtui tarpeesta monipuolistaa tuotantoa; puuvillamekkojen myyntihän keskittyi kesäsesonkiin.

PENTTI RINTA

Pentti Rinnan (s. 1946) tulo Marimekkoon 1969 aloitti uuden jakson. Hän oli ensimmäinen vaatesuunnittelijan koulutuksen saanut suunnittelija yrityksessä. Pentti Rinnan lähtökohdat heijastelivat 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa käytyä keskustelua designin merkityksestä. Ergonomia, käyttömukavuus, suojavälineet työntekoon, lasten, vanhusten ja vammaisten huomioonottaminen suunnittelussa sekä yksinkertainen käyttötavara edustivat nuorille suunnittelijoille työkenttää, jonka haasteisiin oli tartuttava 1970-luvulla.

MARJA SUNA

Vuonna 1979 vaatesuunnittelija Marja Suna (s. 1934) palkattiin Marimekkoon, hänellä oli aikaisempaa kokemusta trikoo- ja neulevaatesuunnittelusta Silo Oy:ssä. Hän suunnitteli pääasiassa neuleita, Pentti Rinta puolestaan keskittyi painokangaskuvioiden ja niistä valmistettujen vaatteiden suunnitteluun. Mallistojen osien monipuolista yhdistelymahdollisuutta korostettiin usein. Neuleita oli satunnaisesti valmistettu Marimekon mallistoihin jo 1960-luvulla, mutta Marja Sunan myötä neuleista tuli yhä tärkeämpi osa valikoimaa.

SISUSTUSKANKAITA 1980-LUVULTA

1980-luvun alusta lähtien kunkin sesongin mallien suunnittelusta vastasi joko yksi suunnittelija, kuten Fujiwo Ishimoto tai suunnittelijakaksikko, kuten Maija Isola ja hänen tyttärensä Kristina Isola (Leppo). Muita suunnittelijoita olivat Satu Montanari, Kuutti Lavonen, Heikki Orvola ja Jatta Salonen. Maija Isolan työskennellessä tyttärensä kanssa, heidän suunnittelemissaan malleissa käytettiin molempien nimiä. Yksittäisen kokoelman ilme oli yhtenäinen rakentuessaan esimerkiksi samasta teemasta lähtevien kuvioiden muuntelusta.

SUUNNITTELJOITA JAPANISTA

Marimekon ensimmäinen ulkomainen suunnittelija oli japanilainen KATSUJI WAKISAKA (s. 1944). Hänen varhaisimpia painokangasmallejaan oli Yume vuodelta 1969, myöhempiä tunnettuja kuviota ovat mm. Kumiseva ja Karuselli. Wakisakan figuratiiviset mallit olivat usein ilmeeltään lapsenomaisia ja värikylläisiä. BO-BOO Amerikan lisenssituotanto kasvoi 1970-luvulla merkittäväksi osaksi Marimekon toimintaa. Yksi suurimmista menestyksistä oli Katsuji Wakisakan 1975 suunnittelema Bo-Boo -kuvio, joka laajeni pian Little People Collection -tuoteperheeksi. Bo-Boo tuli tuotantoon myöhemmin myös Suomessa. Kokoelmaan kuului vuodevaatteiden lisäksi mm. kylpyhuonemattoja, kylpypyyhkeitä, vaatteita, laukkuja, mukeja ja pahvisia kertakäyttöastioita. Marimekon myynti Yhdysvalloissa oli vähittäishinnoilla mitattuna parhaimmillaan kolminkertainen Marimekon Suomen myyntiin verrattuna.

kuva Rauno Träskelin

FUJIWO ISHIMOTON KOKOELMIA

Marimekon sisustustuotannossa erityisesti Fujiwo Ishimoton (s. 1941) kokoelmat saivat huomiota, mm. Maisema-kokoelma oli tullut suosituksi. Vuonna 1984 myyntiin tuli Iso karhu -kokoelma, jonka mallit perustuivat ikat-värjäystekniikkaan; kuviot oli toteutettu painamalla ikat-värjäyksen sijaan. Ishimoton vuoden 1985 Sinitaivas-kokoelman kankaiden suunnittelussa käytettiin uutta painotekniikkaa, johon osaltaan vaikutti kaavioiden valotuksessa käytettävien filmien tekninen kehitys. Uusi tekniikka mahdollisti lähes akvarellimaisten väriliukumien toteutuksen. Syksyn 1987 Sydäntalvi-kokoelma puolestaan perustui marmorointitekniikkaan. Kokoelmien yhtenäisyyden saavuttamiseksi kankaiden värityksiä ja kuvioiden kokoa muunneltiin.

UUSIA SUUNNITTELIJOITA 1979–1990

1980-luvun alkupuolella Satu Montanari (s. 1956) suunnitteli useita kokoelmia Marimekon tuotantoon. Tekstiilitaiteilija Inka Kivalon (s. 1955) malleissa vuodelta 1985 näkyy puolestaan ekspressionistinen maalausjälki. 1980-luvun puolivälin jälkeen Marimekko alkoi tehdä tiiviimpää yhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun tekstiiliosaston kanssa. Opiskelijat pääsivät harjoittelemaan Marimekkoon, ja monet heistä tekivät lopputyönsä Marimekossa. Näin mm. Virpi Syrjä-Piiroinen, Laura Isoniemi, Elina Helenius, Juha Laurikainen ja Lea Anttila tulivat Marimekkoon. Tekstiilisuunnittelijoiden ja -taiteilijoiden lisäksi Marimekolle suunnittelivat kankaita 1980-luvun loppupuolella mm. taiteilija Kuutti Lavonen ja Heikki Orvola.

UUTTA NÄYTTÄVYYTTÄ

Jukka Rintala (s. 1952) – 1980-luvun näkyvimpiä ja menestyneimpiä suomalaisia vaatesuunnittelijoita – hän suunnitteli mm. nahkavaatteita Friitala Oy:lle ja oli Muotitaiteilijat Musu ry:n perustajajäsen. Rintala oli ensimmäinen Kirsti Paakkasen Marimekkoon palkkaama uusi suunnittelija. Muotinäytökset kokivat renessanssin 1990-luvulla. Näytöksiin haettiin teatraalisuutta, ja mallien ohella niissä esiintyi tanssijoita ja julkisuuden henkilöitä. Marimekko järjesti komeita näytöksiä mm. Ruotsalaisessa teatterissa, Finlandiatalossa ja Kansallisoopperassa. Kirsti Paakkasen haaveena oli tehdä Marimekosta kansainvälinen muotimerkki. Marimekon näytösmuodilla luotiin samantyyppistä imagoa Marimekolle.

BUSINESS-MALLISTOJA

Jukka Rintalan lisäksi Marimekon uusia suunnittelijoita olivat, mm. Ilona Pelli-Susimäki ja Jaana Parkkila, joka oli suunnitellut 1980-luvulla vaatteita mm. Vuokko Oy:lle. Vuonna 1994 Mika Piirainen tuli joukkoon, ja 1997 palkattiin Ritva Falla (s. 1952) suunnittelemaan business-mallistoa. Falla oli aiemmin työskennellyt mm. Piretassa ja Luhdassa, ja hänen suunnittelemansa vaatteet poikkesivat totutusta Marimekko-ilmeestä. Kankaina käytettiin pääasiassa italialaisten tehtaiden valmistamia laadukkaita villa- ja sekoitekankaita, leikkauksiin ja istuvuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Pääosan mallistosta muodostivat jakkupuvut ja päällystakit.

Matti Seppänen tuli Marimekkoon vuonna 1999. Hän suunnitteli Marimekon ensimmäisen miesten bisnesvaatemalliston (Matti).

FUJIWO ISHIMOTO, KRISTINA ISOLA, ANTTI EKLUND JA MARJAANA VIRTA

Fujiwo Ishimoto on ollut Maija Isolan ohella Marimekolle tärkeä sisustuskankaiden suunnittelija. Sisustuskankaita suunnittelivat 1990-luvulla pääasiassa Fujiwo Ishimoto ja Kristina Isola. 1990-luvun puolivälin jälkeen graafikko Marjaana Virta suunnitteli sisustuseen ja vaatteisiin mm. typografisia Mediatext-kankaita. Vuonna 1995 arkkitehti Antti Eklundin Lisko-kuvio tuli Marimekon tuotantoon, Eklund suunnitteli myös Marimekon myymäläsisustuksia Helsinkiin ja Tampereelle.

UUTTA JA VANHAA, 2001–2007

Vuosituhannen vaihteessa elettiin retro-aikaa ja kiinnostus heräsi myös Marimekon vanhoja painokangasmalleja kohtaan. Mika Piirainen oli käyttänyt jo 1995 Maija Isolan Lokki-kuviota. Vuonna 2001 tuli myyntiin Piiraisen trikoovaatesarja Maija Isolan Mansikkavuoret-mallista vuodelta 1969. Vaatteita varten kuvio pienennettiin, tapa joka 2000-luvulla yleistyi, kun vanhoja malleja sovellettiin vaatteissa käytettäviksi. Maija Isola oli suunnitellut 1964 Unikko-kuosin, joka on osoittanut elinvoimaisuutensa. Vaikka se on ollut jatkuvasti tuotannossa, se ei koskaan ole ollut yhtä suosittu kuin 2000-luvulla.

2000-LUVUN NUORIA KYKYJÄ

Marimekon suunnittelijoiden ei ole tarvinnut miettiä toistuvuuden ongelmaa, koska kankaat painetaan laakapainossa. Kuvioiden poikkeuksellisen suurta kokoa käytettiin jo varhain tehokeinona, Marimekon tunnusmerkkinä. Erja Hirvi on jatkanut omaperäisten mallien suunnittelua Marimekolle jo yli viisitoista vuotta. Vuonna 2003 järjestettiin suunnittelukilpailu Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoille. Kilpailun voitti Maija Louekari, jonka suunnittelema kangas Hetkiä – Moments aloitti uuden kauden Marimekon tuotannossa. Louekarin figuratiiviset suurikuvioiset painokangaskuosit muistuttavat enemmänkin painografiikkaa kuin sisutuskankaita. Marimekkoon on 2000-luvulla tullut nuoria kykyjä, joiden suunnittelemat kankaat, vaatteet ja muut tuotteet ovat uudistaneet yrityksen imagoa. Vuosina 2005–2009 Samu-Jussi Koski suunnitteli omaa nimeään kantavaa mallistoa käyttäen usein Maija Isolan kangasmalleja. Noora Niinikoski palkattiin Marimekkoon uutena tulokkaana 2009.

UUSIA TUOTTEITA

Syksyllä 2009 Marimekon tuotevalikoima laajeni astioihin. Marimekon painokuvioita oli käytetty astioita valmistavien tehtaiden perusmallien, erityisesti mukien, kuvioina jo 1970- ja 1980-luvuilla; 2000-luvulla esim. Maija Isolan Unikkoa nähtiin mitä erilaisimmissa tuotteissa. Sami Ruotsalaisen suunnittelema Oiva-astiasto oli ensimmäinen yrityksen oma astiasarja. Sen kuviona käytettiin aluksi Maija Louekarin malleja Siirtolapuutarha ja Räsymatto, myöhemmin kuvioihin lisättiin mm. Unikko. Vuonna 2010 myyntiin tuli Anu Penttisen suunnittelema lasisarja Sukat makkaralla.

Sami Ruotsalainen, Oiva 2009. Maija Louekari, koriste Siirtolapuutarha ja Räsymatto 2009.
kuva Marimekko